on se jännä; nuoruus, elämä, tapahtumat ja tunteet. itse olen seitsemäntoista, omasta mielestäni ihan normaali lukiota käyvä tyttö. mutta millainen oikeasti on juuri se normaali nuori? omassa kaveriporukassani on viisi jäsentä, eri ikäisiäkin; seitsemäntoista ja kuusitoistavuotiaita, ja kuopuksemme on vielä toistaiseksi 15. olemme kaikki niin erilaisia! horoskooppien mukaan jotkut meistä eivät natsaa yhtään yhteen, mutta silti olemme toistemme parhaita ystäviä, ja jaamme kaiken. erimielisyyksiä tulee joskus suurista, ja joskus aivan turhanpäiväisen pienistä asioista. kaikilla on omat mielipiteet ja ilmaisemmekin ne joskus aika voimakkaasti. joskus joku angstaa, syystä tai ilman "hyvää syytäkin" :)

ulkonäöltämme olemme erilaisia. kaksi pitkähiuksista, kaksi keskipitkähiuksista ja yksi lyhythiuksinen. kaksi blondia, vaaleahiuksinen ja kaksi mustahiuksista. kaksi vähän pyöreämpää ja yksi laiha. yksi on hame&korkkari-ihminen, toinen oman tiensä kulkija, yksi ei osaa päättää. yksi on farkkutyttö ja se yksi on muodikas. jotkut eivät voi astua ovesta ulos ilman peilistä tiirailua, toiset taas ovat joskus kuin räjähdyksestä täpärällä selvinneitä.

sosiaalisilta suhteiltaan kaikki olemme erilaisia. yksi seurustelee vakituisesti, yhden tilanne on sekava. joskus joku bongaa kadulta jonkun random-tyypin. yksi taas tuntee olevansa ikisinkku. kaikki kaikki opiskelevat eri tahoilla. kaksi on samassa koulussa,mutta eri luokilla sielläkin, joten kaikilla meillä on myös omia porukoita ja tuttuja. joku tuntee koko kaupungin, toisella taas on enemmän ystäviä. joku on seikkailunhaluinen, joku sosiaalinen, toinen pitää omasta rauhasta ja leppoisasta olosta. joku pääsee baariin viisi vuotta nuorempana mitä ikäraja on, toista taas luullaan ikäistään nuoremmaksi.

kohta menee itsekin ajatuksissa ihan sekaisin. pitäisikö sitä olla sinkku vai seurustella, pitäisikö olla sosiaalinen vai syrjäänvetäytyvä. miten pitäisi pukeutua. ehkä en saa koskaan vastausta. ympärillä on niin paljon erilaisia ihmisiä, mutta kuitenkin sitä epäilee itseäänkin.

istun omassa huoneessani. kun katson oikealle puolelleni, näen ulos ikkunasta. ikkunan ulkopuolella on kirsikkapensas, joka peittää lähes koko näkyvyyden. sen lehdet ovat jo suurimmaksi osaksi keltaisia, viimeiset vivahdukset vihreää muistuttavat vielä kesästä. aurinko paistaa oksien läpi ja siristän silmiäni. tämä ilmiö onkin ollut melko harvinainen, koko viime viikkokin oli pelkkää sadetta ja ankeaa harmautta.

lähdenkin tästä nyt ulos nauttimaan ehkä viimeisistä lämpimistä auringonsäteistä ennen ankeutta, joka kuitenkin alkaa pian. iltaisinkin on jo niin pimeää, että ei näe kaunista auringonlaskua. se vain yhtäkkiä on painunut horisonttiin.

todellakin taidan tehdä sen. lähden kävelylle ja nautin tästä talvea edeltävästä ajasta. :)